03.05.2019

Kestävillä kulkutavoilla lisää turvallisuutta koulutielle

Tampereen liikenneturvallisuushankkeessa pyritään parantamaan koululaisten liikenneturvallisuutta vaikuttamalla koulumatkojen kulkutavan valintaan. Idea hankkeeseen saatiin vanhemmilta, jotka ovat antaneet kaupungille runsaasti palautetta koulujen ja päiväkotien ympäristöjen liikenneturvallisuudesta. Se, että monet vanhemmat kyydittävät lapsiaan autolla, aiheuttaa usein ongelmia kävellen ja pyörällä saapuvien turvallisuuden kannalta.

”Lasten koulumatkojen kulkutapavalinta on usein aikuisten asennekysymys”

Hankkeessa pyritään vaikuttamaan koululaisten ja vanhempien kulkutapaan ja näin vähentämään saattoliikennettä sekä parantamaan liikenneturvallisuutta. ”Kulkutapoihin vaikuttamisen keinot ovat nopeita ja onnistuessaan kustannustehokkaita ratkaisuja verrattuna esimerkiksi uusiin liikennevaloihin. Kun kouluympäristö rauhoittuu autoilta, pikkukoululaisten koulumatkasta tulee turvallisempi,” sanoo Tampereen kaupungin liikenneinsinööri Heljä Aarnikko. ”Lasten koulumatkojen kulkutapavalinta on usein aikuisten asennekysymys, sillä lapset kävelevät tai pyöräilevät arkimatkojaan mielellään, jos vanhemmat antavat siihen mahdollisuuden.”

Tampereen asuinalueiden aluenopeusrajoituksen alentaminen 30 km/h etenee koulujen sijaintialueilla samassa aikataulussa, mikä myös kannustaa kävelyyn ja pyöräilyyn.

Mukana aktiiviset pilottikoulut

Hankkeessa konsulttina toimiva Laura Mansikkamäki Sitowisesta kertoo hankkeen olevan hyvässä vauhdissa. Mukana on kolme pilottikoulua, joista jokaisessa on suunnitteilla erilaisia toimenpiteitä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi. Hankkeessa työstetään pilottikouluille konkreettiset kävelyn ja pyöräilyn edistämisen toimenpideohjelmat, ja kevään aikana valmistellaan muun muassa kestävän liikkumisen infopakettia.

”Takahuhdin koulussa haastetaan vanhempia ja opettajia sähköpyöräilemään antamalla pyörät heille lainaan kuukaudeksi”, kertoo Mansikkamäki. ”Lainaajilta edellytetään raportointia kokemuksia ja näin saadaan positiivista näkyvyyttä teemalle.” Kahden muun koulun toimenpiteet painottuvat syksyyn. ”Normaalikoulussa on koulun alkuun suunnitteilla kävelevät ja pyöräilevät koulubussit”, Mansikkamäki sanoo.

Kouluissa on myös järjestetty työpajat vanhemmille, oppilaille ja opettajakunnalle. Työpajat vaativat vetäjältä sopivaa otetta ja kykyä pitää langat käsissään, jotta keskustelu pysyi aiheessa. ”Työpajassa keskustelun ohjaaminen pelkästä fyysisestä liikenneympäristöstä pehmeämpiin keinoihin vaati jämäkkää otetta”, toteaa Mansikkamäki. Työpajoissa päänvaivaa on toisinaan aiheuttanut vaisu osanotto.

Sopivat toimenpiteet ja tiedon jakaminen tärkeää

Yhteistyö pilottikoulujen kanssa on ollut sujuvaa, koska kouluilta edellytettiin jo hakuvaiheessa aktiivista ja kiinnostunutta otetta. Kouluissa suunnitelluissa toimenpiteissä on otettu vaikutteita myös ulkomaisista käytännöistä: Hankkeessa esimerkiksi tutkittiin mahdollisuutta sulkea autoliikenteeltä koulun lähikatuja muun muassa Iso-Britannian mallin mukaisesti, mutta ratkaisu ei sopinut pilottikoulujen ympäristöön. Myös kestävän liikkumisen yhteistyöryhmien perustamiseen haettiin mallia ulkomailta. Yhteistyöryhmien perustaminen ei kuitenkaan herättänyt kiinnostusta vanhemmissa.

”Aika on kortilla lapsiperheissä ja kuulemma jo vanhempainyhdistyksen toimintaan on vaikea saada väkeä. Tällä hetkellä pohdimme, mikä olisi paras toimintapa työn jatkuvuuden varmistamiseksi”, kertoo Mansikkamäki.

Parhaillaan selvitetään saattoliikennepaikkojen siirtämistä noin 5 minuutin kävelymatkan päähän kouluista. ”Tällä tavalla pyritään rauhoittamaan koulun lähiympäristöä ja myös autolla saatettavat lapset saadaan kulkemaan osan matkasta aktiivisesti”, sanoo Mansikkamäki. Tarkoituksena on myös jakaa alakoululaisten perheille kestävän liikkumisen infopaketti, johon on merkitty suositellut koulureitit, saattopaikat sekä ajalliset saavutettavuusvyöhykkeet.